Agnes water, Sunshine coast ja surffauksen alkeet

Kanjoni kierroksen jälkeen palasimme takaisin rannikolle. Pysähdyimme pikaisesti kaupungissa nimeltä Gladstone, täyttämässä ruokavarastot. Seuraava etappimme tulisi olemaan surffikylät nimeltä Agnes Water ja Town 1770. Olimme kuulleet, että Agnes Watersissa olisi helppoa ja halpaa optetella surffaamaan, joten suuntasimme sinne suunapäänä. Agnes oli myös ensimmäinen paikka  itä-rannikolla missä pystyi kunnolla surffaamaan, koska valliriutta ei enään vaikuttanut aaltoihin. Kylät olivat pienet, joten paikkojen tutkailuun ja etsimiseen ei kulunut juuri aikaa. Pystyimme keskittymään surffaamiseen. Illalla kävimme katsomassa niemen kärkeä, johon kapteeni Cook rantautui vuonna 1770, sekä luonnonpuistoa joka oli täynnä perhosia, sudenkorentoja ja hämähäkkejä sekä nautimme auringonlaskusta rannalla istuen.



 

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin surffikurssille. Tapasimme ohjaajat ja muut osallistujat surffikaupan edessä ja suuntasimme porukalla rantaan. Aluksi kävimme perusturvallisuus asioita läpi. Kuinka toimia jos tippuu laudalta ja kuinka toimia kun on muita ihmisiä ympärillä ja surffaus etikettiä jne. Sen jälkeen pääsimme kuiva harjoittelemaan surffausta hiekalla. Kaikki tapahtuu meressä niin nopeaan, että liikeet on hyvä harjoitella ennen veteen menoa, muuten jää aallot hyödyntämättä.

Viimein pääsimme tosi toimiin. Sopivan aallon löytäminen oli aluksi hyvin haasteellista. Kaukaa pieneltä näyttävä aalto saattoikin rantaan osuessaan olla todella hyvä, mutta sen tajutessaan on jo liian myöhäistä. Kun hyvä aalto viimein löytyi, melominen ja vauhdin saaminen oli seuraava haaste. Vaikka kuinka meloi tuntui että vauhti ei koskaan riitä aallon harjalle nousemiseen. Kun oppi ajoittamaan lähdön niin, että vauhtia on tarpeeksi eteen tuli taas toinen haaste, laudan päälle nouseminen siten, että tasapaino pysyy. Tässäkin ajoitus on todella tärkeää. Vähän liian myöhään, niin lentää naamalleen mereen ja taas liian aikasin, niin aalto jää käyttämättä. Useiden ja useiden epäonnistumisten jälkeen aloimme viimein saamaan ideasta, ajoituksesta ja tasapainosta kiinni. Kiitos ohjaajien, jotka jaksoivat ohjeistaa kerta toisensa jälkeen. Juuri ennen kurssi loppua saimme jopa pari hyvää onnistumista ja surffasimme aallon harjalla rantaan asti. Vaikka kurssi kesti vain neljä tuntia, tuntui kuin olisimme olleet koko päivän surffaamassa. Lajin rankkuus näkyy vasta kun lopettaa ja pysähtyy lepäämään. Vaikka koin aluksi paljon turhautumista ja epäonnistumista, lopussa kiitos seisoi ja aloin pitämään lajista sekä halusin päästä taas uudestaa laudan ja aaltojen päälle. Taisimme jäädä koukkuun.






Puolen päivän jälkeen lähdimme ajamaan kohti Bundabergiä tapaamaan ystäväämme Jordania, joka työskenteli farmilla lähellä rommikaupunkia. Kuulumisten jaon ja olusen jälkeen suuntasimme seuraavalle leirintäpaikalle. Bundabergistä emme kuulleet kovin positiivista palautetta, joten sivuutimme sen melko nopeasti. Kaupunki on tunnettu Bundaberg rommista ja kaupunkiin saapuessa jopa kaupungin slogani tavallaan mainosti rommiaan: "Discover our city spirit". Naapurikaupunki oli nimeltään Gin gin..

Aamulla suuntasimme  rannikolle kohti Hervey baytä. Oonan syntymäpäivä oli tulossa ja ajattelimme viettää pari yötä hostellissa. Hervey Bay oli pienehkö rannikkokaupunki, Fraser Islandin pohjoispuolella. Hervey baystä meni lauttoja päivittäin Fraiserille, mutta päätimme odottaa englantilaisia ystäviämme ja mennä porukalla saarelle. Hervey bayssä oli pitkä ja leveä hiekkaranta, jota pitkin käytiin iltakävelyllä sekä seuraavana aamuna aamulenkillä. Koska koko reissu on yhtä "juhlaa" ja joka päivä on erilainen, Oonan synttäreitä juhlittiin pienehkösti. Aamulenkin jälkeen aamupalaksi oli pannukakkuja. Kävimme pyörillä kiertelemässä kaupunkia ja Oona kävi omatoimisesti kampaajalla, joka on luxusta näin reissatessa. Sillä välin hankin kakun ja ruusun, joista nautittiin lounaalla, ja illalla menimme syömään Nepalilaiseen ravintolaan. Kun yrittää elää pienellä budjetilla reissun ajan, pienetkin asiat alkavat tuntua luxukselta. kuten ilmastointi, lämmin suihku ja oikea sänky.
Seuraavana aamuna suuntasimme Maryboroun ja Gimpyn kautta kohti Shunshine coastia.

Sunshine coastilla saavuimme ensimmäiseksi Noosaan joka oli tunnettu surffi kaupunki. Tulimme paikalle juuri sopivasti, sillä Noosassa oli alkamassa yksi maailman tunnetuimista surffi festivaaleista, Noosa Festival of Surfing. Paikalla oli paljon tunnettuja surffi nimiä (meille nimet olivat arvatenkin vieraita). Harmiksi aallot olivat myös pieniä, joten emme nähneet mahtavia temppuja. Meille kuitenkin aallot olivat sopivat ja vuorkrasimme rannalta laudat pariksi tunniksi ja menimme harjoittelemaan surffausta omatoimisesti.

Kuuleman mukaan Noosa ja koko Sunshine Coast on täynnä surffihulluja. Noosasta löytyy paikka, jossa pitäisi olla maailman parhaimpia aaltoja, mutta nämä aallot syntyvät vain tiettyihin aikoihin vuodesta ja vähäksi aikaa. Kun aallot saapuvat saapuvat myös lukemattomat surffilaudat. Porukka saattaa lähteä kesken kaiken töistä jättäen kaiken kesken päästäkseen kokemaan mahtavat aallot.

Illalla suuntasimme ilmaiseen leirintäpaikkaan. Aamulla Noosaan mennessä kävimme kylässä nimeltä Eumundi, jossa oli valtavat käsityö, taide ja ruoka markkinat. Markkinat olivat Sunshine Coastin suurimmat ja kojuja oli todella paljon. Oonalle houkutuksia oli tosi paljon, mutta hän onnistui hillitsemään itsesnä ja osti vain pari pussia helmiä myöhempiä puuhasteluita varten.  Markkinoiden jälkeen suuntasimme takaisin Noosaan ja vuokrasimme taas surffilaudat neljäksi tunniksi. Aallot eivät olleet suuret, mutta meille juuri sopivat. Vaikka pistimme aurinkorasvaa useaan otteeseen, Oona onnistui kuitenkin polttamaan pari kohtaa ihosta.

Surffailujen jälkeen suuntasimme ruokailun jälkeen etelää kohti pitkin Sunshine coastia. Yöpaikan löytäminen oli haasteellista, sillä surffikisojen takia, joka paikka oli täyteen buukattu. Löysimme lopulta leirintäalueen, jossa oli vapaita paikkoja kaupungista nimeltä Maroochydore. Paikallinen tyyppi antoi pari vinkkiä hienoista luonnonpuistoista ja kirjoitin vinkkejä ylös. Seuraavan päivänä kierreltiin keskustassa ja ihailtiin hienoja taloja joka puolella kaupunkia. Niemen kärjestä löydettiin vanha majakka ja ihailtiin maisemia sekä liitovarjolentäjiä. Täältä suuntasimme Redcliffen laguunin kautta kohti Brisbanea. Brisbanesta lisää seuraavassa.

 

Matkalla Brisbaneen

Tallirenki ja kanjoni kävely.

Tuleva farmimme viikon ajaksi oli noin 1,5h Mackaysta etelään, kylässä nimeltä Koumala. Koumalan kaupalta matkaa oli vielä 15 km, joten farmi sijaitsi siis keskellä ei mitään. Farmia tai pientä maatilaa pitivät eläkkeellä oleva pariskunta Wayne ja Ruth Brady. He olivat pitäneet tilaa kohta 6 vuoden ajan ja kasvattaneet sitä  koko ajan tavoitteena tulla omavaraisiksi ainakin suurista osin. Tilalla oli kanoja, kukkoja ( yksi kukoista ei osannut lukea kelloa, joten se kiekui vähän väliä), ankkoja, hanhia, kolme lehmää, yksi sonni, kaksi kissaa ( Minks ja Sinx)  kolme koiraa ( Rusty, Sasha, Sheba) ja undulaatti. Työtehtäviin kuului mitä isäntä sattui sinä aamuna keksimään eli vedeltiin rikkaruohoja, ajettiin nurmikkoa, vedettiin rikkaruohoja, siistittiin paikkoja ja vedettiin rikkaruohoja. Janne pääsi ajelemaan traktorillakin. Waynella oli paljon hyviä ideoita mitä hän aikoo tehdä farmilla, mutta kaikki tuntui olevan aluillaan eikä kovin montaa asiaa oltu saatu päätökseen. Yksi idea oli myös myydä farmi mikä kertoo pariskunnan päättäväisyydestä kenties jotain. Isäntä myös naureskeli naapurille, että "tässä mulla on insinööri ja opettaja rikkaruohoja nykimässä". No, he olivat oikein mukavia ja tekivät hyvää ruokaa. Pelattiin vähän korttia, käytiin kalassa ja me kävimme uimassa, leikimme koirien kanssa ja autoimme Waynea kokemaan rapumerrat. Sieltä saatiinkin 9 isoa rapua joita syötiin parina iltana, nam nam. Janne sai ensimmäisen kalansa Australiassa, pikkuisen monnin, joka syötiin myöhemmin luonaaksi. Laitettiin myös verkot yhdeksi yöksi, josta saatiin Brim merkkisiä kaloja (älä kysy suomennosta)..  Farmilla olo oli ihan mukavaa, vaikka kuumuus päivisin vaivasi. Työskentely meni ihan kuntoilusta, vaikkakin Ruth kokkailut kumosivat vaikutuksen. Saimme myös parit hyvältä ja myös suomessa toimivat kikat puutarhan hoitoon, kuten mustan rikkaruohomaton sijaan levittää avattuja (ja myös käytettyjä, jotta kierrätyshenki on tyytyväinen) pahvilaatikoita kukkamaalle ja kukkien/pensaiden ympärille, kastelee ne ja lisää "mulchia" tai puuhaketta päälle.

 

Sasha

 

Rannalta löytyneitä

Farmi viikon aikana sykloni Marcia lähestyi rannikkoa ja juuri meitä päin. Aluksi sykloni oli vain kolmosluokan tasoa, mutta lähestyessään se kasvatti voimakkuuttaan kohti vitos tasoa. Onneksi olimme farmilla turvassa, emmekä teltassa tai autossa, jossain leirintä alueella. Meidän onneksi sykloni käänsi suuntaansa viime hetkellä ja säästyimme myrskyltä. Sykloni osui rantaan vähän ennen Yeppoonia ja Rockhamptonia tuoden mukanaa todella kovan tuulen ja rankkasateet, myös tulvat seurasivat perässä. Myrskyn seurauksena puita repeytyi irti maasta tuhoten taloja ja tukkien teitä. Huonokuntosista ja vanhemmista taloista irtosi kattoja ja tulvat tulivat talojen sisälle.  "Rocky" oli ilman sähköjä 4 päivää. Aineellista tuhoa tuli paljon, mutta onneksi kukaan ei kuollut myrskyn aikana. 

 Farmin jälkeen suuntasimme taas etelää kohti. Kävimme Rockhamptonissa, Yeppoonissa  ja Beyfieldissä katsomassa myrskyn jäljet ja täyttämässä ruokavarastomme. Onneksi ruokakaupoilla on omat generaattorit, kylmälaitteet toimivat ja tuoretta ruokaa oli kaikkien saatavilla. Sen jälkeen suuntasimme sisämaata kohti. Tähtäimessä oli Carnarvon Gorge ja National Park. Yövyimme matkalla, jotta pääsimme aikasin perille ja tutstumaan luonnonsuojelu alueeseen ja sen vaellus/kävely reitteihin, joita puistossa oli 25km edestä. Koska olimme perillä jo puolen päivän aikaan kävimme kävelemässä pari lyhyempää reittiä. Nousimme kanjonin reunalle ihastelemaan maisemia sekä kurkkaamassa pienen puron muodostamaa luolaa. Ennen leirintä alueelle menoa kävimme pulahtamassa taas joessa. Yö oli ensimmäistä kertaa viileä (näihin lämpötiloihin verrattuna) ja käytimme peittoa ensimmäistä kertaa. Aamulla oli mukava herätä viileältä patjalta, eikä hikoillen. Heräsimme aikasin sillä halusimme aloittaa pidemmän reitin ennenkuin aurinko pääsee porottamaan ja on mukava kävellä. Matkaa reitillä oli 14 km ja se pujotteli kanjoneissa ja näimme monenlaista maisemaa ja kasvillisuutta reitin varella. Jotkut uomat olivat varjosia ja suojaisia ja niihin oli muodostunut omanlaisensa trooppinen ilmasto, jossa vain tietyt kasvilajit, kuten kuningas saniainen, elivät. Jotkut poukamat olivat jo tuhansien vuosien ajan olleet aborginnalien pyhiä paikkoja, joissa kuvien keinoin kerrottiin maailman syntyhistoriaa, sekä kuvattiin sen ajan elämän menoa ja ihmisten tarinoita. Kalliomaalaukset olivat hyvin tuoreen oloisia, värit olivat säilyneet todella hyvin.

Matkaa mittariin tuli kanjonilla käynnistä melkein 1000km, mutta se oli sen arvoista. Kuvat eivät tee oikeutta maisemille.