Tuleva farmimme viikon ajaksi oli noin 1,5h Mackaysta etelään, kylässä nimeltä Koumala. Koumalan kaupalta matkaa oli vielä 15 km, joten farmi sijaitsi siis keskellä ei mitään. Farmia tai pientä maatilaa pitivät eläkkeellä oleva pariskunta Wayne ja Ruth Brady. He olivat pitäneet tilaa kohta 6 vuoden ajan ja kasvattaneet sitä koko ajan tavoitteena tulla omavaraisiksi ainakin suurista osin. Tilalla oli kanoja, kukkoja ( yksi kukoista ei osannut lukea kelloa, joten se kiekui vähän väliä), ankkoja, hanhia, kolme lehmää, yksi sonni, kaksi kissaa ( Minks ja Sinx) kolme koiraa ( Rusty, Sasha, Sheba) ja undulaatti. Työtehtäviin kuului mitä isäntä sattui sinä aamuna keksimään eli vedeltiin rikkaruohoja, ajettiin nurmikkoa, vedettiin rikkaruohoja, siistittiin paikkoja ja vedettiin rikkaruohoja. Janne pääsi ajelemaan traktorillakin. Waynella oli paljon hyviä ideoita mitä hän aikoo tehdä farmilla, mutta kaikki tuntui olevan aluillaan eikä kovin montaa asiaa oltu saatu päätökseen. Yksi idea oli myös myydä farmi mikä kertoo pariskunnan päättäväisyydestä kenties jotain. Isäntä myös naureskeli naapurille, että "tässä mulla on insinööri ja opettaja rikkaruohoja nykimässä". No, he olivat oikein mukavia ja tekivät hyvää ruokaa. Pelattiin vähän korttia, käytiin kalassa ja me kävimme uimassa, leikimme koirien kanssa ja autoimme Waynea kokemaan rapumerrat. Sieltä saatiinkin 9 isoa rapua joita syötiin parina iltana, nam nam. Janne sai ensimmäisen kalansa Australiassa, pikkuisen monnin, joka syötiin myöhemmin luonaaksi. Laitettiin myös verkot yhdeksi yöksi, josta saatiin Brim merkkisiä kaloja (älä kysy suomennosta).. Farmilla olo oli ihan mukavaa, vaikka kuumuus päivisin vaivasi. Työskentely meni ihan kuntoilusta, vaikkakin Ruth kokkailut kumosivat vaikutuksen. Saimme myös parit hyvältä ja myös suomessa toimivat kikat puutarhan hoitoon, kuten mustan rikkaruohomaton sijaan levittää avattuja (ja myös käytettyjä, jotta kierrätyshenki on tyytyväinen) pahvilaatikoita kukkamaalle ja kukkien/pensaiden ympärille, kastelee ne ja lisää "mulchia" tai puuhaketta päälle.
 |
| Sasha |
Rannalta löytyneitä
Farmi viikon aikana sykloni Marcia lähestyi rannikkoa ja juuri meitä päin. Aluksi sykloni oli vain kolmosluokan tasoa, mutta lähestyessään se kasvatti voimakkuuttaan kohti vitos tasoa. Onneksi olimme farmilla turvassa, emmekä teltassa tai autossa, jossain leirintä alueella. Meidän onneksi sykloni käänsi suuntaansa viime hetkellä ja säästyimme myrskyltä. Sykloni osui rantaan vähän ennen Yeppoonia ja Rockhamptonia tuoden mukanaa todella kovan tuulen ja rankkasateet, myös tulvat seurasivat perässä. Myrskyn seurauksena puita repeytyi irti maasta tuhoten taloja ja tukkien teitä. Huonokuntosista ja vanhemmista taloista irtosi kattoja ja tulvat tulivat talojen sisälle. "Rocky" oli ilman sähköjä 4 päivää. Aineellista tuhoa tuli paljon, mutta onneksi kukaan ei kuollut myrskyn aikana.
Farmin jälkeen suuntasimme taas etelää kohti. Kävimme Rockhamptonissa, Yeppoonissa ja Beyfieldissä katsomassa myrskyn jäljet ja täyttämässä ruokavarastomme. Onneksi ruokakaupoilla on omat generaattorit, kylmälaitteet toimivat ja tuoretta ruokaa oli kaikkien saatavilla. Sen jälkeen suuntasimme sisämaata kohti. Tähtäimessä oli Carnarvon Gorge ja National Park. Yövyimme matkalla, jotta pääsimme aikasin perille ja tutstumaan luonnonsuojelu alueeseen ja sen vaellus/kävely reitteihin, joita puistossa oli 25km edestä. Koska olimme perillä jo puolen päivän aikaan kävimme kävelemässä pari lyhyempää reittiä. Nousimme kanjonin reunalle ihastelemaan maisemia sekä kurkkaamassa pienen puron muodostamaa luolaa. Ennen leirintä alueelle menoa kävimme pulahtamassa taas joessa. Yö oli ensimmäistä kertaa viileä (näihin lämpötiloihin verrattuna) ja käytimme peittoa ensimmäistä kertaa. Aamulla oli mukava herätä viileältä patjalta, eikä hikoillen. Heräsimme aikasin sillä halusimme aloittaa pidemmän reitin ennenkuin aurinko pääsee porottamaan ja on mukava kävellä. Matkaa reitillä oli 14 km ja se pujotteli kanjoneissa ja näimme monenlaista maisemaa ja kasvillisuutta reitin varella. Jotkut uomat olivat varjosia ja suojaisia ja niihin oli muodostunut omanlaisensa trooppinen ilmasto, jossa vain tietyt kasvilajit, kuten kuningas saniainen, elivät. Jotkut poukamat olivat jo tuhansien vuosien ajan olleet aborginnalien pyhiä paikkoja, joissa kuvien keinoin kerrottiin maailman syntyhistoriaa, sekä kuvattiin sen ajan elämän menoa ja ihmisten tarinoita. Kalliomaalaukset olivat hyvin tuoreen oloisia, värit olivat säilyneet todella hyvin.
Matkaa mittariin tuli kanjonilla käynnistä melkein 1000km, mutta se oli sen arvoista. Kuvat eivät tee oikeutta maisemille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti