Brisbanesta lähdettiin kohti Gold coastia ja Surfers Paradisea. Vietimme suurimman osan päivästä etsien osaa autoon ja viimeinen pysäkki ennen lähtöä surffaajan paratiisiin oli Ikea ja lihapullat! Ensimmäinen Ikea käynti Australiassa, jonka jälkeen huomattiin, että Gold coastilla oli menossa jonkin sortin juhlaviikko, toiselta nimeltään pääsiäinen, ja majoituksen löytyminen osoittautui turhan hankalaksi eli käytännössä kaikki oli täynnä. Päätimme siis palata edelliseen asuntoon vielä yhdeksi yöksi. Onneksemme emme ehtineet puolta tuntia pidemmäs Brisbanesta ja vuokraemäntämme otti meidät ystävällisesti vastaan vielä yhdeksi yöksi. Seuraavana aamuna olimme valmistautuneet paremmin. Meillä oli pari vuokrakämppää katsottavana ja kun pääsimme määränpäähämme kävimme ensimmäistä katsomassa ja saimme sovittua vuokraisännän kanssa, että vietämme siellä vain viikon ilman sen kummempia sitoutumisia eli majoitus hoidettu viikoksi.
Surfer muistutti hyvin paljon Miamia, rantoineen ja korkeine valkoisine torneineen. Ainoastaan puuttui Art-Deko talot.
Lähdimme seuraavana päivänä skeittaamaan kaupuungille ja katsomaan minkälainen tämä uusi paikka on. Kaupungissa oli pääsiäisen lisäksi menossa Surfers paradise festival, mikä tarkoitti katumyyjäisiä joka päivä, paljon erilaisia katutaiteilijoita taikureista, jonglööreihin ja muusikoihin ja he myös kisasivat kekenään parhaan esiintyjän palkinnosta. Kävimme illallisella Tomin, Robin ja muutaman kaverin kanssa, jotka Tom ja Rob tapasivat Whitsundaylla. Ruoka oli maittavaa, mutta ravintolan tarjoilu tapa oli erikoinen. Jonotimme pitkällä tiskillä, jotta pääsimme tilaamaan ruokamme jonka jälkeen odotimme, että lautasemme olivat valmiina samaisella tiskillä josta piti itse varmistaa, että ne tuli noukittua ja päästäisiin syömään. Tämä systeemi kuitenkin tarkoitti, että lähes kaikkien ruoat valmistuivat eri aikaan eli osa sai odotella tovin että viimeisetkin saivat ruokansa pöytään. En ollut ennen vastaavaa toimintaa nähnyt ja en todellakaan vakuuttunut sen toimivuudesta. Kokkien lisäksi ei ollut siis tarjoilijoita vaan vain henkilöitä jotka siivoavat pöytiä ja seisoskelivat odottelemassa uusia likaisia pöytiä. Ulko-ovella kehtasivat vielä pyytää lisää tippiä. Hinnassa oli jo 10% juhlapyhä lisää mikä oli toinen asia johon en ollut törmännyt aiemmin.
Tomin syntymäpäivän aamuna noustiin ajoissa ja lähdettiin kohti jätkien majapaikkaa kun Tom oli vielä unten mailla. Paria päivää aiemmin minä ja Rob sanoimme muille, että tarvitsin Robin apua etsiessäni osia autoomme ja livahdimme lahja ostoksille. Olimme saaneet kasaan mukavan ystäväporukan jotka suostuivat osallistumaan lahjan hankintaan. Löydettiin skeittikauppa helposti ja myyjän avulla valittiin Tomille sopiva longboard ja ajettiin hymy korvissa takaisin kaupunkiin piilottamaan lauta. Rob tuli aamulla avaamaan oven ja keitettiin pulla kahvit sankarille. Kun kaikki olivat vihdoin hereillä ja loput kaverit pääsivät paikalle kaivettiin lahja kaapista ja annettiin uudelle iloiselle omistajalle.
Seuraavaksi tavoitteena oli mennä surffaamaan. Löydettiin kohtuu hintainen surffilautojen vuokrapaikka ja kannettiin laudat rannalle ja Rob juoksi ensimmäisenä innokkaana aaltoihin. Ei ehtinyt mennä edes viittä minuuttia kun Rob tallusteli takaisin rantaan masentuneena ja verta valuen. Hän oli yrittänyt hypätä ison aallon yli laudan kanssa ja aalto löi laudan hänen leukaansa joka aukesi sen verran, että oli aika lähteä hakemaan tikkejä. Muut jatkoivat surffausta ja hieman myöhemmin Oona linkuttaa vedestä takaisin rantaan. Hän oli surffaillut normaalisti ja aallon loputtua laudan "evät" viilsivät hänen jalastaan pienet palaset. 2 uhria paratiisissa ja kovin lyhyessä ajassa. Loput jatkoivat vielä jonkun aikaa kunnes lähdettiin kuskaamaan lautoja takaisin. Paikallisten mukaan kaupunki ei saanut nimeään parhaista aalloista vaan siitä, että ranta on niin pitkä ja allot pysyvät samanlaisina koko rannan mitalla joten siellä on aina kaikille tilaa surffata. Syntymäpäivän vietto sai jatkua ja käytiin syömässä lounasta jonka jälkeen mentiin kämpille uimaan uima-altaalle ja saunomaan melkein oikeaan saunaan (ei saanut heittää vettä kiukaalle). Illalla mentiin Gamezoneen pelaamaan pelejä! Oli todella hauska paikka ja oltiin kuin pikkulapsia!
Surfers paradisen jälkeen seuraavana etappina oli Byron Bay. Viimein 6kk Queenslandissa reissaamisen jälkeen lähdimme kohti New South Walesia. Kunigattaren osavaltio oli todellakin iso. Byron bayhin ajoimme Springbrook luonnonpuiston kautta, mutta siitä tarkemmin toisessa päivityksessä. Vaikka Byron oli pieni kaupunki se oli tunnettu ja suosittu matkailijoiden kohde. Kaupunki oli tunnelmaltaan rento ja vastaanottavainen. Byron oli tunnettu hippi,eco ja surffi-kulttuuristaan ja se näkyin kaikkialla. Kahviloita, surffikauppoja ja jooga liikkeitä oli joka kulmalla ja kadulla. Pääkatu oli viehättävä, mutta kallis. Täällä ei voisi viettää pitkiä aikoja, ellei löytäisi töitä ja nopeasti. Tom ja Rob pääsivät asumaan viikoksi kaverinsa kämpille, kun kämppis oli reissussa, mutta me ajoimme iltaisin auton ilmasille leirintä paikoille. Kaupungissa oli tiukat säännöt leirityimisestä, koska yrittäjiä oli paljon, joten ajoimme suosiolla lailliseen paikkaan nukkumaan. Illat alkoivat olla jo viileitä, joten autossa oli ihan mukava nukkua. Parin "loma"päivän jälkeen aloimme etsimään töitä. Pärjäisimme vielä, mutta Byron ja sen maaseutu oli täynnä farmeja joista olisi helpompaa löytää töitä. Janne ja Tom saivat töitä heti seuraavana päivänä Guava farmilta ja aloittivat työt jo seuraavana päivänä. Minä jouduin soittelemaan joka päivä loppu viikon ajan. Naisia ei kauheasti haluta farmeille, ei taida paikallisilla olla uskoa meihin. Työn haun yhteydessä etsimme myös asuntoa ja samalla ehdimme kuitenkin nauttia Byronista.
Jotta kaupunki voi olla kuuluisa surfauksesta oli rantojen oltava sen mukaiset ja ne olivatkin. Bay oli pitkä ja kaareva ja täynnä surffareita melkein joka päivä. Aallot olivat myös hyvät jopa paremmat kuin surfferissa, mutta oli myös kohtia, jotka sopisivat meille aloittelijoille. Vaikka minulla ja Robilla oli huonoja muistoja viime kerrasta, päätimme kuitenkin voittaa pelkomme ja hypätä aallon harjalle uudestaan. Valitettavasti juuri tuona päivän aallot eivät suosineet meitä ja virtaus oli liian suuri. Surffaus onnistui, mutta vain juuri ja juuri. Minulle vedenalainen virtaus oli niin voimakas, että eteen päin liikkuminen oli haastavaa. Välillä Robin täytyi auttaa minua ja työntää lautaa eteen päin minun meloessa päällä, jotta pääsisin tarpeeksi syvälle surffatakseni.
Byronissa oli myös kuuluisa majakka, joka oli Australian itäisin piste, joka sijaitsi kauniilla kalliolla niemen kärjessä. Kävimme majakalla pariinkin otteeseen, katsomassa auringonlaskua sekä delffiinejä, jotka asustivat lahdella.
 |
| Janne tulpasti. |
 |
| Maisema Byron Bayn maaseudulta |
Vaikka muutimme parin päivän kuluttua viereiseen kaupunkiin Ballinaan, kävimme Byronissa moneen otteeseen.
Koska olimme vuorilla, löytyi sieltä useita näköalapaikkoja joista yksi oli nimeltään Best of look out. Odotukset nostettuna korkealle menimme katsomaan minkälainen se oli. Näköala oli upea, mutta Best of All nimi jäi askarruttamaan. Oliko kyseessä Australian, maailman, Queenslandin vai kyseisen luonnonpuiston paras näköala. Vesiputousten ja maisemien lisäksi luonnonpuistossa oli paljon elämää. Näimme jopa Australian kuuluisan Kookaburra linnun hyvin läheltä. Kaunis, mutta äänekäs lintunen, joka on jo pitkin itärannikkoa herättänyt meidät aamuisin useilla leirintäalueilla. 
Näköalojen jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle Natural Bridge kävelyreitille. Tältä reitiltä löytyy myös hohtomato luola jonka kävimme päiväsaikaan tutkailemassa ja päätimme jäädä odottamaan pimeää, jotta näkisimme madot. Illalla kävelimme otsalamppujen kera takaisin luolaan ja näky oli mahtava, kuin tähtitaivasta katsoisi. Luolassa ei saanut käyttää muita valonlähteitä, jotta madot eivät kärsi ja lakkaa hohtamasta. Tästä syystä ei myöskään nähnyt enään niitä satoja lepakoita joita aiemmin päiväsaikaan ihailtiin luolassa. Madot majailivat luolan seinillä ja katossa ja niitä oli paljon. Ilman jalustaa ei varsin hyvää kuvaa saanut, mutta ehkä seuraavasta kuvasta saa hieman ideaa mistä on kyse. 
'
Teimme Tomin kanssa töitä Guava farmilla, josta mainittiin jo edellisessä blogissa. Töitä tehtiin neljänä päivänä viikossa. Ensimmäiset kaksi päivää poimittiin kypsät hedelmät käsin puusta ja pudotettiin ne maahan. Tietenkin piti yrittää vältellä ettei astu niiden päälle. Sen jälkeen oli yksi vapaapäivä välissä ja palattiin kahdeksi päiväksi poimimaan hedelmät maasta ämpäreihin, jotka tyhjennettiin traktorin perässä olevaan isoon astiaan. Nämä kaksi päivää olivat rankkoja, koska täytyi kyykkiä koko päivä ja kantaa painavaa ämpäriä mukana kulkiessamme ympäri maatilaa. Hyvää kuntoilua jonka jälkeen oli paikat kipeänä pari päivää. Mielialaa piristämässä meidän seurana oli useimpina päivinä maatilan isännän koira, jolle heiteltiin keppiä ja palloa vähän väliä. Jokusen viikon jälkeen Ballinassa oli myrskyinen viikko jolloin tiet tulvivat ja guavat kärsivät pahasti kovasta tuulesta ja rankkasateesta. Tämä tarkoitti, että meidän työt ja farmarin tulot loppuivat ennen aikojaan ja päätimme etsiä muuta työtä alueelta. 
Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Ballinasta meitä odotti Mt. Warning. Noin 1100 metriä merenpinnasta kohoava kärki jonne aioimme kiivetä. Päätimme kiivetä yön pimeydessä, jotta näkisimme auringonnousun huipulta. Lähdimmä kämpiltä noin yhden aikaan aamulla ja kapusimme otsalamppujen valossa ylös reilussa kahdessa tunnissa. Viimeiset 400 metriä on jyrkkää kalliota, jossa täytyy kavuta jo käsienkin avulla. Innoissamme nousimme huipulle ja kaivoimme lämmintä vaatetta repusta ja yritimme pysyä lämpimänä kun odotimme aurinkoa. Valitettavasti aamu oli pilvinen ja emme nähneet senlaista auringonnousua, jota kuvittelimme näkevämme. Maisemat olivat siitä huolimatta upeat ja saimma hyviä kuvia. Lähdimme lopulta kapuamaan alas kun aamu oli jo valoisa ja olimme saaneet tarpeeksi kylmästä tuulesta. 
