Springbrook national park oli ensimmäinen kohde Gold Coastin jälkeen. Luonnonpuisto oli ihan Queenslandin ja New South Walesin rajalla ja sieltä näki monen kymmenen ellei jopa sadan kilometrin päähän Byron Bayhin ja rannikolle asti. Se sijaitsee noin 900 metriä meren pinnasta ja on osa maailman perintö kohdetta. Kuitenkin viimeisen 200 vuoden aikana 3/4 osaa metsästä on kaadettu tai tuhoutunut. Se on ollut osa tulivuorta 23 miljoona vuotta sitten ja satelliittikuvaa katsoessa sen kyllä huomaa. Tulivuoren keskipisteenä ja korkeimpana kohtana alueella on Mt. Warning, joka on tunnettu siitä, että auringon säteet osuvat siihen aamulla ensimmäisenä koko Australiassa. Halusimme kokea tämän ja aikomuksemme oli nousta vuorelle myöhemmin.
 |
| Best of All Lookout |
 |
| Näköalapaikalta näkyi jopa Gold Coastille asti. |
Koska olimme vuorilla, löytyi sieltä useita näköalapaikkoja joista yksi oli nimeltään Best of look out. Odotukset nostettuna korkealle menimme katsomaan minkälainen se oli. Näköala oli upea, mutta Best of All nimi jäi askarruttamaan. Oliko kyseessä Australian, maailman, Queenslandin vai kyseisen luonnonpuiston paras näköala. Vesiputousten ja maisemien lisäksi luonnonpuistossa oli paljon elämää. Näimme jopa Australian kuuluisan Kookaburra linnun hyvin läheltä. Kaunis, mutta äänekäs lintunen, joka on jo pitkin itärannikkoa herättänyt meidät aamuisin useilla leirintäalueilla.
 |
|
Näköalojen jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle Natural Bridge kävelyreitille. Tältä reitiltä löytyy myös hohtomato luola jonka kävimme päiväsaikaan tutkailemassa ja päätimme jäädä odottamaan pimeää, jotta näkisimme madot. Illalla kävelimme otsalamppujen kera takaisin luolaan ja näky oli mahtava, kuin tähtitaivasta katsoisi. Luolassa ei saanut käyttää muita valonlähteitä, jotta madot eivät kärsi ja lakkaa hohtamasta. Tästä syystä ei myöskään nähnyt enään niitä satoja lepakoita joita aiemmin päiväsaikaan ihailtiin luolassa. Madot majailivat luolan seinillä ja katossa ja niitä oli paljon. Ilman jalustaa ei varsin hyvää kuvaa saanut, mutta ehkä seuraavasta kuvasta saa hieman ideaa mistä on kyse.
 |
Glow worms
|
Byron bay oli liian kallis meille, joten etsimme asuntoa sen ympäristöstä. Vieressä oleva hieman suurempi kaupunki Ballina vaikutti mukavalta. Löysimme mukavan edullisen rivitalon läheltä keskustaa ja asetuimme sinne vähäksi aikaa. Liityimme Tomin kanssa heti lähellä sijaitsevalle melko edulliselle kuntosalille ja kävimme siellä lähes joka päivä Ballinassa ollessamme. Ballinassa oli hyvät tiet skeittailuun joten kävimme silloin tällöin rullailemassa longboardeillamme.
'
 |
Lennox head:in näköalapaikka lähellä Ballinaa.
'Muistuttaa Tomin mukaan hieman Englannin rannikoita. |
 |
| Molly |
 |
| Guavas |
Teimme Tomin kanssa töitä Guava farmilla, josta mainittiin jo edellisessä blogissa. Töitä tehtiin neljänä päivänä viikossa. Ensimmäiset kaksi päivää poimittiin kypsät hedelmät käsin puusta ja pudotettiin ne maahan. Tietenkin piti yrittää vältellä ettei astu niiden päälle. Sen jälkeen oli yksi vapaapäivä välissä ja palattiin kahdeksi päiväksi poimimaan hedelmät maasta ämpäreihin, jotka tyhjennettiin traktorin perässä olevaan isoon astiaan. Nämä kaksi päivää olivat rankkoja, koska täytyi kyykkiä koko päivä ja kantaa painavaa ämpäriä mukana kulkiessamme ympäri maatilaa. Hyvää kuntoilua jonka jälkeen oli paikat kipeänä pari päivää. Mielialaa piristämässä meidän seurana oli useimpina päivinä maatilan isännän koira, jolle heiteltiin keppiä ja palloa vähän väliä. Jokusen viikon jälkeen Ballinassa oli myrskyinen viikko jolloin tiet tulvivat ja guavat kärsivät pahasti kovasta tuulesta ja rankkasateesta. Tämä tarkoitti, että meidän työt ja farmarin tulot loppuivat ennen aikojaan ja päätimme etsiä muuta työtä alueelta.
 |
| Koirakaverin lisäksi farmilla sai varoa näitä. |
Oona oli jo aiemmin löytänyt töitä mustikka farmilta ja hän sai meille töitä samasta paikasta. Mustikan poiminta oli rentoa puuhaa. Kuuntelimme musiikkia ja äänikirjoja päivät pitkät. Huono puoli oli, että palkka maksettiin sen mukaan paljonko poimit ja koska talvi oli ovella, sateet ja kylmempi keli tarkoitti vähemmän töitä ja vähemmän mustikoita, sillä mustikoita ei saa poimia jos ne ovat märkiä tai kosteita. Teimme kuitenkin kohtuullisen hyvää tiliä joten jatkoimme töitä kunnes vesisateita alkoi olla useasti viikossa ja päätimme, että on pian aika jatkaa matkaa kohti etelää.
Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Ballinasta meitä odotti Mt. Warning. Noin 1100 metriä merenpinnasta kohoava kärki jonne aioimme kiivetä. Päätimme kiivetä yön pimeydessä, jotta näkisimme auringonnousun huipulta. Lähdimmä kämpiltä noin yhden aikaan aamulla ja kapusimme otsalamppujen valossa ylös reilussa kahdessa tunnissa. Viimeiset 400 metriä on jyrkkää kalliota, jossa täytyy kavuta jo käsienkin avulla. Innoissamme nousimme huipulle ja kaivoimme lämmintä vaatetta repusta ja yritimme pysyä lämpimänä kun odotimme aurinkoa. Valitettavasti aamu oli pilvinen ja emme nähneet senlaista auringonnousua, jota kuvittelimme näkevämme. Maisemat olivat siitä huolimatta upeat ja saimma hyviä kuvia. Lähdimme lopulta kapuamaan alas kun aamu oli jo valoisa ja olimme saaneet tarpeeksi kylmästä tuulesta. 
Seuraavaksi suuntaamme kohti Melbournea, jonne saavumme muutaman viikon sisällä. Matkalla on paljon nähtävää ja tavoitteena on käydä muun muassa Coffs Harbourissa, Hunter Valley viinitiloilla, Newcastlessa, Sydneyssä, Canberrassa, Kosciuszkolla (Australian korkeimmalla vuorella) ja kaikkialla siinä välillä.
Koska olimme vuorilla, löytyi sieltä useita näköalapaikkoja joista yksi oli nimeltään Best of look out. Odotukset nostettuna korkealle menimme katsomaan minkälainen se oli. Näköala oli upea, mutta Best of All nimi jäi askarruttamaan. Oliko kyseessä Australian, maailman, Queenslandin vai kyseisen luonnonpuiston paras näköala. Vesiputousten ja maisemien lisäksi luonnonpuistossa oli paljon elämää. Näimme jopa Australian kuuluisan Kookaburra linnun hyvin läheltä. Kaunis, mutta äänekäs lintunen, joka on jo pitkin itärannikkoa herättänyt meidät aamuisin useilla leirintäalueilla. 
Näköalojen jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle Natural Bridge kävelyreitille. Tältä reitiltä löytyy myös hohtomato luola jonka kävimme päiväsaikaan tutkailemassa ja päätimme jäädä odottamaan pimeää, jotta näkisimme madot. Illalla kävelimme otsalamppujen kera takaisin luolaan ja näky oli mahtava, kuin tähtitaivasta katsoisi. Luolassa ei saanut käyttää muita valonlähteitä, jotta madot eivät kärsi ja lakkaa hohtamasta. Tästä syystä ei myöskään nähnyt enään niitä satoja lepakoita joita aiemmin päiväsaikaan ihailtiin luolassa. Madot majailivat luolan seinillä ja katossa ja niitä oli paljon. Ilman jalustaa ei varsin hyvää kuvaa saanut, mutta ehkä seuraavasta kuvasta saa hieman ideaa mistä on kyse. 
'
Teimme Tomin kanssa töitä Guava farmilla, josta mainittiin jo edellisessä blogissa. Töitä tehtiin neljänä päivänä viikossa. Ensimmäiset kaksi päivää poimittiin kypsät hedelmät käsin puusta ja pudotettiin ne maahan. Tietenkin piti yrittää vältellä ettei astu niiden päälle. Sen jälkeen oli yksi vapaapäivä välissä ja palattiin kahdeksi päiväksi poimimaan hedelmät maasta ämpäreihin, jotka tyhjennettiin traktorin perässä olevaan isoon astiaan. Nämä kaksi päivää olivat rankkoja, koska täytyi kyykkiä koko päivä ja kantaa painavaa ämpäriä mukana kulkiessamme ympäri maatilaa. Hyvää kuntoilua jonka jälkeen oli paikat kipeänä pari päivää. Mielialaa piristämässä meidän seurana oli useimpina päivinä maatilan isännän koira, jolle heiteltiin keppiä ja palloa vähän väliä. Jokusen viikon jälkeen Ballinassa oli myrskyinen viikko jolloin tiet tulvivat ja guavat kärsivät pahasti kovasta tuulesta ja rankkasateesta. Tämä tarkoitti, että meidän työt ja farmarin tulot loppuivat ennen aikojaan ja päätimme etsiä muuta työtä alueelta. 
Puolentoista tunnin ajomatkan päässä Ballinasta meitä odotti Mt. Warning. Noin 1100 metriä merenpinnasta kohoava kärki jonne aioimme kiivetä. Päätimme kiivetä yön pimeydessä, jotta näkisimme auringonnousun huipulta. Lähdimmä kämpiltä noin yhden aikaan aamulla ja kapusimme otsalamppujen valossa ylös reilussa kahdessa tunnissa. Viimeiset 400 metriä on jyrkkää kalliota, jossa täytyy kavuta jo käsienkin avulla. Innoissamme nousimme huipulle ja kaivoimme lämmintä vaatetta repusta ja yritimme pysyä lämpimänä kun odotimme aurinkoa. Valitettavasti aamu oli pilvinen ja emme nähneet senlaista auringonnousua, jota kuvittelimme näkevämme. Maisemat olivat siitä huolimatta upeat ja saimma hyviä kuvia. Lähdimme lopulta kapuamaan alas kun aamu oli jo valoisa ja olimme saaneet tarpeeksi kylmästä tuulesta. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti