Uusiin seikkailuihin tien päälle.

Hyvästelimme kaverimme keskiviikkoaamuna 28.1. kun he lähtivät töihin ja me olimme aloittamassa matkamme kohti etelää. Tavoitteena on tavata uudestaan matkan varrella kun jätkät on saaneet toisen vuoden viisumiin tarvittavat 88 työpäivää tehtyä ja lähtevät kohti etelää itsekin. 

Menimme aluksi Cairnsin kautta hakemaan edelliselle hostellille saapuneet kirjeet ja ostelemaan hieman lisää tarvikkeita helpottamaan autossa majoittumista. Cairnsista ajoimme Gordonvalen lähettyville ilmaiselle leirintäalueelle viettämään ensimmäisen yön. Huomasimme, että auto ei viilene sisältä illalla eikä yöllä kovinkaan paljon vaikka ikkunoihin on hankittu hyttysverkot jotta niitä voidaan pitää avoinna. Ostamamme tuuletin auttaa hieman, mutta tulimme ensimmäisellä viikolla siihen tulokseen, että kunnes yöt hieman jäähtyvät aiomme nukkua teltassa.

Maisemaa Walsh Pyramidilta.

Matkan toisena päivänä heräsimme aikaisin ja lähdimme kävelemään Walsh pyramidille, mikä on maailman korkein luonnon muovaama pyramidi. Korkeutta sillä oli 922m ja lähtöpaikkamme oli aika lähelle 900m alempana. Polku oli jyrkkä ja raskas. Aikaa meillä kului nousuun noin 2,5h ja matkaa 900m nousuun oli noin 6km. Ylhällä saimme väistellä kymmeniä isoja hämähäkkejä ja kohtelimme jokaista kuin ne olisivat myrkyllisiä. Hieman jännitti, sillä niitä oli niin paljon ja moni keskellä polkua niin, että joutui lähes konttaamaan ali. Maisemat ylhäältä olivat hulppeat joka suuntaan. Söimme eväät ja maisemaa ihailtuamme matkasimme lopulta takaisin alas, joka osoittautui myös todella raskaaksi väsyneillä jaloilla. Lepuutimme jalkoja ja menimme pulahtamaan lähellä olevaan uimapaikkaan joen uomassa. Virtaava vesi oli ihanan raikasta auringon paahtaessa.

Lintuhämähäkit verkoissaan.

Näkymä rannikolle.

Näkymä Tablelandsin suuntaan.

Hikisenä, hieman pelokkaana hämiksistä, mutta onnellisena huipulla.

  Samalla viikolla ajoimme etelään Atherton Tablelandsin kautta ja kävimme katsomassa näköalapaikkoja, kaupunkeja ja Australian leveintä vesiputousta Millstream fallsia, josta palasimme takaisin rannikolle. Seuraavan yön yövyimme Tully Heads nimisen kylän kärjessä meren rannalla. Janne pääsi kalastamaan nousuvenden aikaan, mutta kalaa ei kuitenkaan tullut. Ehkä parempi onni seuraavilla kerroilla.

  

Vuoroveden vaihtelut ja auringon nousut rannalla näyttävät mahtavailta joka kerta.

  

Seuraavana aamuna suuntasimme Mission Beachille. Sunnuntai markkinoilta ostimme vesimelonin ja passionhedelmiä aamupalaksi  ja keitimme keittimellä aamukahvit seuraksi. Hieno maisema kruunasi yksinkertaisen ja vaatimattoman aamupalan. Tarkoituksena oli viettää yksi päivä rannalla ja lähteä seuraavana (maanantai)aamuna veneellä viereiseen saareen (Dunk island), mutta meidän huonon tuurin takia kaikki veneet oli peruttu kolmen päivän ajalta korjaustöiden takia. Vietimme kuitenkin pitkän päivän Mission beachin rannoilla, kunnes illalla suuntasimme taas kohti etelää.  

 

Pikkusia rapauja löytyy tuhansittain joka rannalta.

Maisema noustessa Wallaman fallssille.

Gimpy gimpy.

Kaupungissa nimeltä Ingham täytimme ruokavarastoja sillä suuntasimme sisämaahan päin vuorille katsomaan Austarlian korkeinta vesiputousta Wallaman Fallsia. Reitti kulki todella mutkaisen ja jyrkän pikkutien kautta vuoren huipulle. Maisemat olivat ajaessa upeat jälleen kerran. Pajeromme "Frank" jaksaa hyvin kulkea näitä reitejä pitkin, harmi vain että bensaa kuluu näillä reitellä paljon, onneksi bensan hinta on laskenut koko ajan reissun aikana. Nyt lähenneellään jo 1$ /L. Wallaman falls oli luonnonsuojelualueella ja vuoren huipulla oli näköalapaikkojen lisäksi hyvät leirintä alueet suihkuineen ja vessoineen. Saavuimme huipulle juuri ennen pimeää, joten vietimme yön leirintä alueella ja vasta seuraavana aamuna menimme katsomaan putousta. Putous oli siis Austarlian korkein (268m) ja olimme sen huipulla. Kävelimme mutkaista polkua alas vuorelta ja pääsimme putouksen pohjalle. Pohjalla oli 20m syvä lampi, jossa kävimme pulahtamassa. Vesi putous oli niin pitkä, että osa vedestä ehti haihtua tuulen mukana ja muodosti sumu pilviä lammen ylle. Sumu pilvien lomasta pystyi näkemään sateenkaaria. Vilvoittelun jälkeen kapuaminen huipulle tuntuu aina raskaalta, mutta ajatus viileästä suihkusta leirintä alueella houkuttaa jatkamaan. Polun varressa näimme myös paljo pelätyn Gimpy Gimpy kasvin, joka on siis maailman kivuliain kasvi, jos siihen siis koskee. Kasvi on vähän niinkuin nokkonen, mutta potenssiin miljoona. Mutta nyt kun olemme viimen nähneet kasvin, osaamme vältellä sitä matkan varrella. Gimpy Gimpya ei tule kuitenkaan sekoittaa Gumpy Gumpy kasviin, jota käytetään muun muassa syövän hoitoon.. Australialaiset ja niiden taito nimetä asioita välillä hämmästyttää..

 Seuraavana päivänä suuntasimme Townsvilleen, jossa vietimme pari yötä hostellissa. Viileä ilmastoitu huone oli luksusta, pääsimme pesemään myös pyykkiä pitkästä aikaa.  Townsville on North Queeslandin "pääkaupunki" ja on hieman suurempi kuin Cairns. Ranta bulevardit ja laguuni merenrannalla olivat virkistäviä. Kaupungin keskellä oli pieni vuori, jonka päältä näki koko alueen hyvin. Kiertelimme kaupungissa ja shoppailimme (meidän budjetilla) sekä illalla kävimme yksillä virvokkeilla kaupungin ytimessä. Seuraavana päivänä suuntasimme satamaan ja hyppäsimme lauttaan joka vei meidät Magnetic Islandille. Magnetic Island oli pienehkö saari Townsville edustalla. Saaressa oli neljä kylää, jossa asui vaihtuvien lomalaisten lisäksi paikallisia ympäri vuoden. Kylien välillä kuljimme bussilla, jonka kuski toimi samalla turistioppaana tietäen kaikki saaren nähtävyydet ja piilopaikat. Saari oli yhtä suurta luonnonsuojelu aluetta, joten merkattuja kävelyreittejä oli todella paljon. Koska saari oli toisen maailman sodan ja tyynenmeren taistelun aikana tärkeä tiedustelu paikka,vuoren huipulle oli rakennettu näköala ja tutkapisteet, jotka uppoutuivat maisemaan täysin. Rauniot olivat vielä jäljellä turistien nähtävätksi. Maisemat huipulta olivat mahtavat. Matkalla näimme myös wallabeja ja monenlaisia lintuja. Vuokrasimme hostellista suojapuvut meduusoja vastaan, joten pääsimme kokeilemaan snorklausta saaren eri poukamissa. Tuuli oli kuitenkin sen verran kova, että snorklauksesta ei tullut oikeen mitään. Hyödynsimme kuitenkin pukuja ja uiskentelimme meressä useaan otteeseen.




 


Juuri ennen auringon laskettua kävimme myös vanhalla satama laiturilla katselemassa kivi wallabeja, jotka olivat niin tottuneita ihmisiin, että antoivat syöttää kädestä. Söpöjä nappisilmiä. Vietimme yhden yön saarella ja seuraavana päivänä tutuistuimme saaren eteläosiin kävellen sekä bussilla. Iltapäivällä hyppäsimme taas lauttaan ja palasimme Townsvilleen.

Mustat Kakadut näyttävät mahtavilta

 Matkan varrelta löytyi myös mahtavan kokoisia viikuna puita. Ihan kuin Avatar elokuvasta. Niiden latvoihin voisi rakentaa isonkin puumajan.

Varaanit ovat myös tulleet matkan varrella tutksi. Liian lähelle ei uskalla mennä, sillä ne saattavat käydä päälle ja ne juoksevat kovaa vauhtia kokoonsa nähden.

Seuraavaksi suuntasimme Boweniin. Kävimme kokeilemassa kalaonnea, mutta ei sitä tälläkään kertaa ollut. Kävelimme rannoilla ja nautimme hieman pilvisestä päivästä. Vaikka päivä oli pilvinen ja tuulinen onnistuin polttamaan naamani, sillä olin muistanut laittaa aurinkorasvaa vain aamulla.  Moka kostautui nopeasti ja nyt muistan, että aurinko paistaa pilvien takanakin. Bowenissa yövyimme leirintä alueella, koska lähellä ja järkevän ajomatkan päässä ei ollut ollenkaan ilmasia leirintä paikkoja, onneksi yö leirintä paikassa ei maksanut paljoa ja saimme yön hinnalla suihkut, vessat, uima-altaan ja sähköä käyttöömme.

Seuraavana päivänä suuntasimme Airlie Beachille. Siitä lisää seuraavassa blogi päivityksessä.

Approximately the road so far: