 |
| Solway Lass |
Airlie Beacihille saavuttuamme kiertelimme aluetta autolla ja söimme lounasta piknik alueella viidakossa. Etsimme leirintä alueen jossa yöpyä ja pystytimme teltan ja pressun valmiiksi. Sen jälkeen suuntasimme keskustaan ja ranta bulevardille. Kävimme pulahtamassa laguunissa ja tutkailimme matkatoimistoja joiden kautta saisimme halvalla laivamatkan Whitsunday saarille. Whitsaunday saaret koostuivat 74 eri saaresta, jotka olivat Airlie Beachin edustalla. Saaret olivat yhtä suurta luonnonsuojelua aluetta, joten nähtävää oli sekä maalla että vedessä. Laiva risteilyt olivat suosittuja, koska niiden avulla pääsi näkemään saaria ja niiden kuuluisia rantoja. Snorklailu ja sukeltaminen kuuluivat myös osaan risteilyä. Laivoja oli paljon erilaisia, party-aluksista luxus jahteihin, puolen päivän risteilyistä viikon mittaisiin retkiin. Hinnatkin vaihtelivat satasista moneen tuhanteen. Saarilla oli myös luxus hotelleja ja vuokrattavia asuntoja, joiden hinnat lähentelivät satoja tuhansia, ellei jopa miljoonia. Ei kuitenkaan löytynyt meidään makuun sopivaa ;) Me päädyimme valitsemaan kaksi mastoisen, 113 vuotiaan purje aluksen, joka muistutti hieman merirosvolaivaa. Alus oli nimeltään Solway Lass ja sillä oli hyvin monipuolinen ja kiinnostava historia.
Se oli rakennettu 1902 Hollanissa Saksalaisten firman toimesta, joka vieläkin rakentaa laivoja. Alus oli alunperin rahtilaiva joka toimitti muun muassa hiiltä ja elintarvikkeita ympäri Eurooppaa. Laiva rooli ensimmäisessä maailman sodassa oli olla vale kuljetusalus Englannille. Eli ulkoapäin alus näytti rahti laivalta, mutta aluksen kannella olikin iso konekivääri. Ensimmäisen maailman sodan jälkeen alus toimi rahtialuksen Skotlannin ja Liverpoolin välillä. 1935 kapteeni Andersson osti aluksen ja asunnutti alukseen moottorin. Kapteeni kuoli myöhemmin konehuoneen kaasuihin korjatessaan konetta. Koska kukaan muu ei osaannut ohjata alusta kuin laivan kapteeni, hylkäsi miehistö laivan ja lähti pelastusveneellä rantaan. Lass ajelehti pari vuotta merellä ja ajautui maihin Dublinissa. Paikalliset tyhjensivät aluksen rahdin saaden pitää hiilen itsellään. Toisessa maailmansodassa Saksalaiset kaappasivat aluksen ja käyttivät sitä kuljettamaan tavaraa sotilaille. Alus osui merimiinaan ja upposi meren pohjaan. Sodan jälkeen Saksalaiset nostivat aluksen meren pohjasta ja korjasivat sen, koska sitä haluttiin käyttää jäänmurtajana ja rahtialuksena. Sodan jälkeen uuden laivan rakentaminen oli kallista ja materiaalit rajalliset, joten laivan nostaminen pohjasta oli kannattavaa. Vuosina 1949-1970 laiva oli käytössä Tanskassa. Seitkyt luvun jälkeen laiva toimi Etelä-tyynellämerellä rahtialuksena kunnes uudet nopeammat moottorikäyttöiset laivat peittosivat purjekäyttöisen Solway Lassin. Laiva jäi ruostumaan satamaan vailla työtä ja tarkoitusta, kunnes vuonna 1983 Tim Loyd osti sen Fijiltä ja korjautti laivan Sydneyssä. Ennen satamaan saapumista Loydin oli upotettava alus pariksi kuukaudeksipäästäkseen eroon rotista ja torakoista. Tämän jälkeen alusta on entisöinty pikkuhiljaa ja käytetty turisti aluksena. Lass on ollut vuodesta -99 Whitsunday saarilla. |
| Whithaven beach |
Risteily kesti kolme yötä ja kolme ja puoli päivää. Saimme reissun "halvalla", koska oli se lähti jo seuraavana päivänä ja saimme viimeiset jäljellä olevat paikat. 30 vieraan lisäksi laivaa ylläpiti 6 hengen miehistö, jotka olivat mahtavaa porukkaa. Kapteeni oli kotoisin Uudesta Seelannista ja muistutti hieman olemukseltaan "Kapteeni Mustapartaa". Tarinoiden, saarten ja laivan historian lisäksi kapteeni soitti didgeridoota ja esitti meille yhtenä iltana mahtavan serenaadin. Pääsimme myös itse kokeilemaan soittamista. Janne sai aikaiseksi kunnon ääntä, kun mulla homma jäi vain töräyksiksi. Kävimme ristelyn aikana tutustumassa Whithaven Beachiin, joka oli tunnetuin ranta saarilla. Ranta oli täysin valkoinen ja hiekka oli 98% puhdasta kvartsia. Hiekkaa oli joskus kujetettu rannalta tonneittan ja siitä valmistettiin muunmuassa NASA:lle teleskooppin linssejä. Kun alue julistettiin luonnosuojelu alueeksi hiekan kuljettaminen kiellettiin. Rannan lahdissa ja poukamissa eli paljon pikku kaloja, rauskuja ja pieniä haita, joita päsimme näkemään parin metrin etäisyydeltä. Pääsimme myös hyödyntämään tuulta ja purjehdimme seuraavaan määränpäähän.
 |
| Meduusapuvut päällä rannalla. |
Aamulla heräsimme Blue baystä, jossa pääsimme snorklaamaan jo heti aamupalan jälkeen. Blue bayn rannassa oli hyvin laajat koralli alueet ja merenalaista elämää oli paljon nähtävillä. Välillä kävimme lepäilemässä laivalla ja nautimme lounaasta ja hypimme maston päässä kiinni olevalla köydellä mereen, kokeileen erilaisia temppuja, jotka usein päättyivät maha plätsiin tai muuten ei halautulla tavalla. Myös pari laivalla olevaa vanhempaa henkilöä (siis yli 40 vuotiaat) kokeilivat köyttä ja kokivat hetkellisesti nuortuvansa. Osa porukasta kävi myös sukeltamassa, muiden snorklatessa.
Iltapäivällä seilasimme kohti Nara baytä. matkalla pysähdyimme Black islandilla snorklailemassa kilpikonnien kanssa. Matkalla näimme myös delfiinejä. Saavuimme Nara bayhin auringon laskiessa. Näimme ja kuulimme delfiinejä myös poukamassa pimeän tullen. Aamulla pikku vene vei meidät rantaan ja kapusimme polkua pitkin kohti luolaa, jossa oli todella vanhoja aborginaaliheimon tekemiä luola maalauksia. Monien tuhansien vuosien ajan heimo rannikolta souti pikku kanooteille saarille sadekeuden aikaan kalastamaan ja metsästämään mereneläviä, joita palattuaan rannikolle vaihtoitvat muuhun ruokaan ja tarvikkeeseen. 1900-luvun alussa saha teollisuus tuli saarille raivaamaan tammea, mitä esiintyi vain saarella. Aborginaali heimot vastustivat sahan rakentamista, joten heimot häädettiin alueelta, jolla he olivat eläneet tuhansin vuosien ajan. Kun saaret julkistettiin luonnonsuojelu alueeksi saha teollisuus loppui ja aborginaalit ottavat osaa alueilen suojeluun ja tutkimiseen, vaikkakaan eivät enään asusta saarilla pysyvästi. Valitettavasti heimo ja sen historia on melkein kokonaan hävinnyt heimon hajottamisen ja karkottamisen myötä, mutta onneksi tänäpäivänä arvostetaan ja selvitetään menneitä uudenlaisella asenteella. Kävelyn ja kulttuuri kokemuksen jälkeen palasimme laivalle ja nostimme purjeet, johon myös me pääsimme osallistumaan, ja seilasimme kohti Arlie Beachia. Tuuli oli kova ja parhaimmillaan iso alus pääsi jopa 9 solmua vain tuulen voimalla. Mahtava keksintö noi purjeet.
Kapteeni "Musta parta" ja hänen ruorinsa.
Palattuamme Airlie Beachille palasimme matkatoimistolle, josta ostimme risteilyn. Ristelyn lisäksi saimme kaksi yötä hostellissa kaupan päälle, joten nautimme kunnon suihkusta ja peseytymisestä. Laivalla oli vain rajallinen määrä puhdistettua vettä, joten saimme vain kerran illassa 2min suihkun. Suolaveden ja tuulen yhdistelmä ei tehnyt hyvää hiuksilleni ja sain repiä moneen otteeseen takkuja pitkän aikaa harjalla, että saisin ne edes selvitettyä ja letitettyä. Hoitoaine hiuksissa tuntui todella mukavalta. Illalla kokoonnuimme osan laivan miehistön ja vierailijoiden kanssa ravintolaan "after partyille". Saimme ruokaa halvalla ja miehistö sai meille ilmaista olutta sen mukaan, kuinka moni saapuu paikalle. Pääsimme myös kuulemaan asioita "lavasteiden" takaan ja kuinka laivaa pyöritetään. Ilta oli oikein mukava ja seuraava päivä menikin kuvien laittamisessa koneelle ja soitellen kotiin kuulumiset.
Ystävänpäivä sattui lauantaille, mutta koska olimme nauttineet ristelystä jo kolmen päivän ajan päätimme, että meidän ystävänpäivämme oli jo juhlittu laivalla. :) Lauantaina kävimme myös ostamassa minulle WWOOFF:n jäsenyyden, sillä päätimme, että rahan tuhlaamisen jälkeen olisi hyvä hieman säästellä ja mennä työskentelemään jollekkin farmille ruokaa ja asumista vastaan. Löysimme kivan kuuloisen farmin Mackayn eteläpuolelta kylästä nimeltä Koumala. Sunnuntaina jatkoimme jatkaa ja maanantaina tutustuimme nopeasti Mackayhin ja saavuimme farmille.
Siitä lisää seuraavassa blogi päivityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti