Jätimme Ballinan taaksemme ja lähdimme siis 23.kesäkuuta taas tien päälle. Varasimme hostellin Sydneystä perjantaille 26.6, joten meillä oli kolme päivää aikaa taittaa n.800km. Ensimmäisenä päivänä kävimme Coffs Harbourissa katsomassa maailman suurinta banaania ja paikallista rantaa. Kaupunki tsekattiin pikaisesti, koska matkaa oli jatkettava. Pysähdyimme matkalla Urungassa The Honey Place paikassa maisetelemassa hunajaa ja oppimassa mehiläisten maailmasta. Paikassa oli monen makuista hunajaa. Lemppareiksi valikoituvat minttu ja lime/chili hunaja. Jälkimmäistä jopa ostimme pienen purkin matkalle. Teetä ja hunajaa tuli lipiteltyä sinä iltana paljonkin. Herhiläisten jälkeen ajoimme kohti Nambucca Headsia. Kävimme kiertelemässä rannalla ja näimme kuinka aallon murtajan kivet oli maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä ja jokainen kivi sisälsi oman tarinan tai toivotuksen. Löysimme kivien seasta jopa pari suomalaisten taiteilemaa kiveä. Auringon laskettua suuntasimme seuraavalle leirintäpaikalle, joka oli Coknoorokissa. Metsän keskellä oli iso nurmikenttä, joka oli täynnä karavaanareita ja telttoja. Emme osanneet odottaa puiston olevan niin täynnä, kun se oli keskellä ei mitään.
Aamulla ajoimme suoraan kohti Newcastlea. Kaupunki oli New South Walesin toiseksi suurin kaupunki Sydneyn jälkeen. Kaupunki oli teolllisuus kaupunki ja se näkyi. Vähän karuista ja teollisista maisesmistaan huolimatta uusi linna oli hyvin houkuttavan oloinen paikka. Joka kulma oli täynnä persoonallisia kahviloita ja talojen seinät oli taiteiltu mahtavailla graffiteilla.Kaupunki kuulemma kannustaa taiteen tekemiseen ja jopa yksi maali firma oli käyttänyt ideaa omaan mainokseensa. Uskon että jos vastaavanlaista ajatteua käyettäisiin muissakin kaupungeissa turhat töhryt vähentyisivät ja ihmiset alkasivat arvostamaan graffiti taidetta tosissaan. Illalla suuntasimme kohti leirintä paikkaa Hunter valleyssä. Meillä kävi tosi hyvä tuuri kun saavuimme leirintä paikkaan. Tuttavamme Justine ja Dave olivat yöpymässä samassa paikassa ja saimme heiltä paljon vinkkejä ja neuvoja, sillä he olivat juuri viettäneet kaksi päivää pyörien viinialueella.

Hunter Valley oli siis viini alue Sydneyn luoteis osassa. Alue taisi olla halkasijaltaan vain 30 km, mutta kuitenkin sillä alueella oli 81 viinitilaa sekä jokunen olutpanimo ja juustotehdas. Koska meillä oli vain yksi päivä käytettäväksi yritimme valita paikat jo etukäteen, jotta turhalta pyörimiseltä vältyttäisiin. Paikat olivat auki vain klo 10-17, joten aika oli käytettävä harkiten. Aloitimme kierroksen Hunter beer panimosta. Tilasimme maistelu tarjottimen mikä sisälsi neljä erilaista olutta vaalesta tummaan. Valitsimme tarjottimeen Hunter kölschin, jonka sai arviossamme 2.5 tähteä, sekä Hunter lager,in joka sai yhden tähden, sekä Hunter Pale Ale, joka sai meiltä neljä tähteä sekä Hunter bock, joka sai kolme tähteä. Hunter beerin panimo oli pieni, mutta ei vaatimaton. Heidän kaikkia valokoimansa oluitaan ei valitettavasti saa kaupoista, koska niitä valmistetaan vain pieniä eriä ja kaikki menevät kaupaksi suoraan panimon baarissa.
Sieltä suuntasimme Hungerfor Hillsin viinitilalle. Viinitilan päärakennus oli masiivinen ja hyvin hienostunut. Muita vierailioita oli myös saapunut paikan päälle, mutta he olivat pukumiehiä konsanaan. Mietimme, että sovimmekohan hienosto joukkoon ollenkaan ja saammeko maistella ollenkaan. Mutta meidät otettiin näinkin hienossa tilassa hyvin vastaan ja maistelimme kolmea hyvää viiniä. Maistelussa oli 2013 C. Huntervalley shiraz, joka oli hyvin helppo, mutta maukas viini. Lisäksi maistelimme Shiraz ja Caber savingon. sekoitusta nimeltä Heavy metal. Sekin oli erityisen hyvä. Lopuksi maistoimme 2013 Tumbarumba Chardone viiniä, joka oli minun lempparini kolmesta kokeilusta. Viinien hintaluokka oli meille liian suuri, joten tyydyimme vain maisteluun.Seuraavaksi suuntasimme Hunter valleyn vanhimpaan viinitilaan Lindemansiin. Tila oli ollut samalla paikalla vuodesta 1843 ja kasvattanut tuotantoaan vuodesta toiseen. Lindemanssia on myös saatavana Suomesta, mutta kuulemma Austaralian viinit harvoin päätyvät sinne asti sillä ne myydään jo täällä loppuun. Hunter valleyn viinit menevät tälläkin tilalla eniten kaupaksi itse viinitilan kellarista. Maistelimme paikallista Semillon laatua parista eri vuosikerrasta sekä pari erilaista makeampaa jälkiruoka viiniä. Ihastuimme yhteen viiniin niin hyvin, että ostimme yhden ( meidän hintaluokkaan sopivan) mukaan Melbourniin ja yhdessä ystävien kanssa nautittavaksi. Viini oli Matildas Dream, Elizas ten ja Moscato viinilaatu.
Seuraavaksi suuntasimme McGuigan viinitille. Viinibrändi on Austaralian suurin ja heidän tilansa oli Hunter valleyn suurin. Kuulemma pari muuta tilaa Victoriassa ja etelä Australiassa ovat kuitenkin kymmenkertaisia Hunter Valleyn tilaan. McGuigan on myös voittanut eniten palkintoja alueen viinitiloista sekä Austaralain mittapuulla, mutta myös maailman laajuisesti ja on ollut maailman paras viinin tekijä vuosina 2009, 2011 ja 2012. Pääsimme tilalla myös kierrokselle ja näimme tynnyrit sekä siilot. Kierroksen lopuksi maistelimme kuutta eri viintä. Paikallinen Semillon oli kokeilussa parilla eri vuosikerralla ja ero oli huomattava. Semillon on siitä helppo iätettävä viini, että sen voi vain jättää kaappiin odottamaan. Koska siinä ei ole korkki korkkia asentokin voi olla pystyssä. Pimeys ja viileys ovat vain suositeltavia.
Lopuksi suuntasimme Mathilda Bay Brew Houseen ja maistelimme kuutta eri olutta ja yhtä siideriä. Matildan tuotteita saa myös baareista ja alkoista ympäri Australiaa. Maistelussa oli Beez neez, joka oli hunajainen pale ale. Sekä Ruby Tuesday omenainen ja toffeinen pale ale. Sekä I.G.P joka oli vaalea pale ale. Sekä RedBackBeer, joka oli vehnä olut. Ja Fat Yak, joka oli tumma mallas olut, myös yksi lemppari. ja lopuksi H.V.R Ginger beer joka oli valmistteu 300 vuotta vanhaa reseptiä käyttäen. Myös yksi lemppari. Mathildalla oli myös yksi omena siideri valikoimissaan, joka oli mimeltään Dirty Granny ja oli erityisen maukas omenasiideri. Logo ja juoman nimi vetosivat erityisesti minuun.
Kaikkien oluiden ja viinien lisäksi kävimme maistelemassa paikallisia juustoja Binnorie Dairy juusto tilalla. Juustot olivat niin hyviä, että ostimme mukaan vuohenmaito jogurtti juustoa purkin. maistelimme sitä monina päivinä peräkkäin, mutta koska se oli niin hyvää, yritimme säästellä sitä parhaan mukaan. Pitkän, hiprakkaisen ja mukavan päivän päätteksi suuntasimme nukkumaan samaan yöpymispaikkaan, missä olimme edellisenä yönä ja aamulla aikasin suuntasimme kohti Sydneytä.
Koska Hostellimme Sydneyssä oli rannikon puolella, jouduimme ajamaan koko kaupungin läpi. Onneksi aikataulumme oli sopiva, joten vältimme pahimmat ruuhkat. Hostellimme oli Bondy beachin vieressä ja kattoterassilta näimme itse rannalle ja pitkälle rannikkoa. Iltapäivällä kävimme pyörimässä Bondin rannoilla ja kävelimme kuuluisan ranta reitin joka oli yhteensä 8 km.Seuraavana päivänä suuntasimme kaupunkiin. Kohteina oli Chinatown ja sen markkinat sekä satama ja kaupungin keskustan länsiosa. Koko päivä meni kävellessä ja katuja tutkiessa. Koska Janne on viettänyt Sydneyssä jo reissunsa alkuviikot, hän osasi näyttää parhaat paikat myös minulle, mutta löysimme myös paikkoja jossa hänkään ei ollut vieraillut.
Suraavana päivänä sunnuntaina suuntasimme Botanical gardeniin ja kuuluisalle oopperatalolle, satojen muiden turistien kanssa :) Olihan se mahtava ja näyttävä. Rakenteet ja sisustus olivat myös kiinnostavia. Jos olisi tarpeeksi rahaa olisi ollut kiinnostavaa nähdä /kuulla ooppera paikanpäällä ja testata paikan akustiikka. Kävimme kurkkaamassa myös Rocks alueen markkinat ja nähtävyydet, ennekuin suuntasimme lautalle kohti Manlyn rannikkoa.
Manly oli kuin pieni Surfers Paradise Sydneyssä. Ranta oli mahtava ja täynnä surffareita ja melojia. Paikka oli myös paikallisten viikonlopun pakopaikka kaupungin sykkeestä. Palasimme kaupunkiin auringon laskettua ja näimme kaupungin mahtavat ja värikkäät valot veneestä käsin.Maanantaina kävimme vielä keirtelemässä kaupungissa ja nautimme viimeisestä päivästä kaupungin sykkeestä. Kävimme myös IMAX:issa katsomassa uusimman Terminator elokuvan.
Tiistaina olomme kaupungissa oli lopullaan ja suuntasimme kohti Blue Mountainsia, samalla katsastaen camping liikkeitä matkan varrella.













Ei kommentteja:
Lähetä kommentti