Saavuimme sinisille vuorille suoraan Sydneystä, joten ensimmäisen päivän/illan aikana kävimme info pisteessä katsomassa alueen kartat sekä katsomassa Echo pointin. Paikka oli täynnä turisteja, mutta näyttävä. Tasolta näki monien kilometrien päähän, ehkä jopa sadan kilometrin päähän. Illalla ajoimme leirintäpaikkaa Megalong tielle. Matka tuntui todella pitkältä, sillä tie mutkitteli paljon. Kasvillisuus ehti muuttua ajon aikana silmään pistävästi. Leirintä paikka oli mukava pieni alue tien vieressä jonka läpi virtasi kiva pikku puro. Vuorilla yö oli viileä, mutta siitä toisaalta nautitaan kylmistä öistä enemmän kuin hikisistä.
 |
| Govetts Leap |
 |
| Three Sisters |
Seuraavana päivänä ajoimme aikasin aamulla takaisin vuorelle. Kävimme katsastamassa Govetts Leap näköala paikan. Paikka oli äänestetty Australian yhdeksi parhaaksi näköalapaikaksi ja olihan se todella mahtava. Kanjonit silmän kantamattomiin. Sanat eivät riitä kuvaamaan. Toivottavasti kuvista on jotain apua. Jatkoimme matkaa Wentworth vesiputouksille ja sieltä Den Fenelle näköalapaikalle. Koska olimme valmiiksi vuoren huipulla, eri paikkoihin pääsemiseen vaadittiin alaspäin suuntautuvia rappusia ja paljon. Den fella oli pieni salainen poukama vuorten välissä. Kuin olisi kulkenut ajassa taaksepäin dinosaurusten ajoille. Kävimme myös kiertelmässä katoomban kylässä joka oli vuoren huipulla ja samalla sinisten vuorten pääkeskus. Kylä muistutti todella paljon pientä Saksalaista tai Itävaltalaista vuoristo kylää.
(Tassa kohtaa reissua oma lappari lahti postilla Suomeen, joten nappaimisto vaihtui paikallisiin aakkosiin.)
Sinisilla vuorillaolisi voinut viettaa vaikka kuinka monta paivaa, mutta lupasimme tavata ystavamme Tomin matkanvarrella ennekuin suuntaamme yhdessa Canberraan, joten meidan oli aika jatkaa matkaa. Matkalla Canberraan pysahdyimme Australian vanhimmassa sisamaan kaupungissa Golungassa. Kaupunki oli pieni ja muistuttu paljon lankkari elokuvan lavastusta. Kaupunki oli myos tuttu villatuotannostaan ja siella olikin maailman suurin merinolammas patsas, jonka sisalla oli merinovilla kauppa. Kaikki on taalla aina niin isoa. Melkein kuin jenkkilassa.
Lampaiden jalkeen suuntasimme kohti Canberraa. Tom oli saanut meidat autollaan kiinni ja matka jatkui yhdessa kulkien. Canberra on siis Australian paakaupunki joka on samalla oma osavaltio. Canberra ei ole suuri, mutta historia kertoo, etta Melbourne ja Sydney eivat osanneet paattaa kumpi olisi parempi paakaupunki, joten perustettiin uusi kaupunki osavaltioiden rajalle.Kaupunkin rakenne on kiva, silla se on suunniteltu ja mietitty tarkkaan kun se perustettiin. Kaikki kadut johtavat kohti eduskuntataloa tai sen ympari. Canberra on toimistojen ja konttorien mekka. Virkamiesten- ja naisten koti kunta, mutta siella on myos paljon museoita ja gallerioita. Kavimme Australian kansallis museossa, joka oli uudehko ja moderni ja kertoi historiaa hauskalla tavalla. Nayttelun aiheena oli Aborginaalit ja erityisesti pohjoinen Queensland. Kavimme myos katsastamassa Capital Hilliin eli eduskunta talon. Rakennelma oli arkkitehtuurisesti aika hieno. Kaupunki ei kuitenkaan ollut suuri, joten yhden paivan kiertely riitti meille ja illaksi suuntasimme kohti Coomaa (kaupunki lahella lumisia vuoria).
Tie oli Coomaan oli ruuhkainen,seka autojen, etta villieilainten osalata. Emme olleet koko Vuoden aikana nahdeet yhta monta kengurun ruhoa tienlaidassa kuin nyt, joten molempien silmat seuralivat pusikoita koko matkan ajan. Leirinta paikka oli mukavasti joen varrella. Ajaessa nousimme kohti vuoristoja, joten lampotila laski kylmaksi illan aikana. Leirinta-alueella ruokaa tehdessa meilla taisi olla kaikki lampimat vaatteet paalla mita takin ja housujen alle mahtui. Kylma yo kuitenkin tarjosi mahtavan tahti taivaan ja katsauksen maailaman aariin ja tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti